Eiköhän aloteta

Vähän jos taustaa kerron niin myönnettäköön, en aina ole se porukan positiivisin. En se joka kiljuu nähdessään jotain ihanaa, en se joka tietää kauden kuumimmat trendit, en se joka hankkii aina heti uusimmat muotihömpötykset. En ole sellainen eikä musta sellaista tule. Ei se ole tarkoituskaan. Blogia olen pitänyt ennenkin, mutta tälläinen on minulle aivan uutta.

Silti mä olen löytänyt sisältäni pienen palan sitä kiljuvaa nuorta naista, sitä joka kuitenkin rakastaa ehkä edes vähän söpöjä juttuja, vaaleanpunaista ja tunnelmallisia valaistuksia, teetä ja auringonlaskuja.

Kiroilen kuin merimies, pukeudun mustaan, tykkään lävistyksistä ja haaveena on tatuointikin. Silti sisimmässäni myönnän, kissanpennut on ihania, pörröinen pieni koira on suloinen, hajuvesiä ei voi olla liikaa, aina on hyvä syy ostaa vielä yksi pari kenkiä ja onhan se ihan kivaa höpöttää kaverille puhelimessa jostain ah niin kuumasta miehestä.

Mulla on ne kaks puolta ja näin anonyymisti haluan alkaakin ruokkimaan sitä positiivista, tyttömäistä puolta itsessäni. Ei musta mitään kukkakedon neitoa tule, en tahdokaan. Silti haluan antaa itselleni luvan olla herkkä, rakastaa tyttöjen juttuja ja näyttää miltä tuntuu. Haluan tutustua itse siihen puoleen itsessäni minkä olen salannut niin itseltäni kuin muiltakin. En halua luopua kummastakaan puolestani. Tahdon elää niiden kanssa ja antaa niiden täydentää toisiaan.

Sitten jos siirtysin itse asiaan. Mitä tämä blogi tulee olemaan?

No tosiaan haluan käsitellä tässä blogissa suurta rakkauttani; kosmetiikkaa. Mitä se sitten on? Noh, sitähän minä en varsinaisesti tiedä. Kyseisellä sanalla tarkoitan kuitenkin meikkejä, rasvoja, hajuvesiä, pesuaineita, puhdistustököttejä, hiusmössöjä.. u know, PURKKEJA kuten toisinaan tapaan sanoa. Haluan myös kertoa niistä pienistä asioista jotka tekee mut onnelliseks vaikka mulla on taipumusta siihen negatiivisuuteen. Kuitenkin voin kertoa tänne miten jotkut asiat voi olla musta söpöjä, miten auringonpaiste värjää musta kesän niin kauniiks, miten hyvältä kesätuuli tuntuu kasvoilla, miten ihanaa on maata sängyssä ja kuunnella sadetta.

Mulla on oikeesti vähän hassu olo tätä kirjoittaessa. Tuntuu oudolta, ei omalta itseltä. Ei negatiiviselta, ei kovakuoriselta, ei siltä mitä mä olen kuvitellut olevani. Vai onko tämä se mitä kuvittelen olevani? Onko mulla edes tätä tyttömäistä puolta? 

Hyvää oloa, onnea, kosmetiikkaa, ehkä vähän ruokaakin, fiiliksiä.

Siinä lyhyesti alkua tälle kaikelle.